Riidan jälkeen mikään ei tuntunut enää sujuvan. Kului kaksi viikkoa, joiden aikana pariskunnasta kumpikaan osapuoli ei puhunut toiselle ja Felix nukkui sohvalla. Vellamo oli alkanut tahallaan jättää näkyville talojen myynti-ilmoituksia ja toivoi, että toinen ymmärtäisi vinkin mahdollisimman pian. Tähän mennessä kihlatunkutale ei ollut kuitenkaan osoittanut minkäänlaista merkkiä poistumisesta. Ehkä se oli vain hyvä, sillä edelleenkin Felix jakoi rahansa tyttöystävänsä kanssa ja todellisuudessa toi talouteen sen rahan, jonka avulla elettiin.



Eräänä iltana Felix lopulta käveli keittiön pöydän ääressä lukevan Vellamon luokse. Mies näytti vakavalta ja samalta kuulosti myös hänen äänensä.
"Kulta, meidän pitää puhua."
Hetken oli hiljaista, ja punahiuksinen nainen vain tuijotti miestään epäilevän näköisenä. Lopulta hän kuitenkin nousi seisomaan.



Asiat puhuttiin kuta kuinkin selviksi ja samalla myös välit korjaantuivat. Vellamo ei enää pystynyt tekemään aborttia, mutta Felix tahtoi silti lunastaa velvollisuutensa. Hän jäisi taloon ja myöntäisi kaikille isyytensä. Mies halasi kihlattuaan hellästi ja pitkään. Vaikka hän ei sitä myöntänytkään, oli se viikkoja kestänyt tilanne ollut äärimmäisen raastava. Vellamon tunteista ei koskaan tiennyt, sillä tämä osasi olla niin itsepäinen, ettei myöntäisi varmasti koskaan edes kaivanneensa Felixiä. Oli todennäköistä, ettei sovintoa olisi varmaan koskaan tullutkaan, jos sen tekeminen oltaisiin jätetty Vellamon vastuulle.



Onnenhuumassa Felix myös pujotti Vellamon käteen kultaisen sormuksen. Sen merkitys oli turhankin selvä.
"Vellamo Lavenius, tuletko vaimokseni?" tummahiuksinen mies kysyi silmät loistaen. Vastausta ei tarvinnut odottaa pitkään, sillä onnellinen ilme kasvoillaan Vellamo kapsahti miehensä kaulaan.
"Tietysti, kulta!"

8 KUUKAUTTA MYÖHEMMIN



Kuluneiden kuukausien aikana oli ehtinyt tapahtua paljon. Vellamon vatsa oli kasvanut huomattavasti ja samalla myös hänen muu ulkonäkönsä oli muuttunut. Aiemmin lyhyet ja vallattomat kutrit olivat venähtäneet huomattavasti pidemmiksi ja otsatukkakin oli kasvanut. Hiuksiaan rouva Lavenius ei ollut sentään värjännyt, sillä hän piti luonnollisesta punaisesta väristään. Felixin ulkonäössä ei ollut tapahtunut mitään radikaalia, vaikka hän olikin alkanut ottaa enemmän vastuuta. Kuukausittaiset neuvolakäynnit olivat paljastaneet, että vauva oli terve ja vahva. Sukupuolta nuori pariskunta ei ollut tahtonut tietää; he halusivat sen olevan yllätys.



Vihdoinkin Laveniuksen suurella tontilla olevasta pikkutorpasta oli alkanut muodostua jotain, jota saattoi kutsua kodiksi. Felix ei herennyt hellittelemästä äitiä tai tämän suurta vatsaa juuri koskaan. Töissäkään mies ei enää puhunut mistään muusta. Kaikki potilaat ja jopa leikkaussalin avustajat saivat leikkausten yhteydessä kuulla, kuinka ihana Vellamo oli ja kuinka suloinen vauvasta takuuvarmasti tulisi. Oikeastaan kaikki tuntui vaihteeksi uskomattoman idylliseltä.



Vaikka suurin osa Felixin mielenkiinnosta oli keskittynyt Vellamoon ja vauvaan, häneltä riitti aikaa myös uusien taitojen opetteluun. Niistä oli hyötyä töissä. Shakista oli tullut Laveniuksen talon katon alla erityisen suosittu peli ja sitä Felix sekä Vellamo pelasivat usein yhdessä. Etenkin Felixistä oli kehittynyt taitava shakinpelaaja ja hän oli suunnitellut opettavansa pelin myös lapselleen tämän ollessa tarpeeksi vanha.



Joskus Felix jäi vain haaveilemaan ja katselemaan ikkunasta ulos. Vellamolla ei ollut enää työpakkoa, joten hän vietti kaiken aikansa kotona ja näin ollen myös täytti suunnilleen koko Felixin vapaa-ajan. Joskus nainen kuitenkin ymmärsi jättää aviomiehensä rauhaan ja niinä hetkinä talossa vallitsi syvä hiljaisuus. Edes television pauhu tai suihkusta kantautuva solina ei voinut rikkoa sitä tunnelmaa. Felix yritti vain sisäistää, että hänestä oli yllättäen tullut avioliitossa elävä ja kohta lapsen saava ukkomies.



Myöskin Vellamolla oli omat mietiskelyhetkensä. Hänelle oltiinkin rakennettu pihalle pieni, puiden ja kukkien suojaama rauhoittumispaikka. Välillä nainen saattoi viettää koko päivän penkillä maaten, oksien lähes piilottamaa taivasta katsellen ja ohikulkijoita arvostellen. Joskus päivää viihdyttivät myös vauvan potkaisut tai muut liikkeet, jotka aina nostattivat hullunkurisesta tunteesta huolimatta hymyn huulille. Vellamo ei muistanut, milloin viimeksi oli todella ollut niin onnellinen tai rauhallinen.



Välillä myös arkirutiinit palasivat elämään turhankin vahvoina. Suihku- ja kylpyvuorot tuntuivat sekaantuvan huomattavasti, kun Vellamo otti tavakseen viettää lähes viikoittain pitkiä vaahtokylpyjä. Silloin Felixillä ei ollut mitään asiaa lähellekään kylpyhuonetta, joka oli sisustettu yhteensopimattomilla laatoilla ja jonka pinta-ala oli liian suuri kalusteiden määrään nähden. Myös monet muut rutiinit olivat saaneet joustaa, kun ailahtelevaisen ja raskaana olevan naisen valta oli päässyt jyräämään pienessä taloudessa.



Lähinnä hetken mielijohteesta Vellamo oli kipaissut ostamassa itselleen uusia vaatteita. Suurin syy ehkä oli se, että hän ei ollut enää viitsinyt kulkea ympäriinsä verkkahousuissa ja topissa sekä se, että ulkona alkoi olla niin kylmä, ettei siellä enää voinut olla niin vähissä vaatteissa. Niinpä vanhat vaatekappaleet saivat väistyä ja tilalle tuli turkoosi pitkähihainen, valkoinen toppi, farkut ja ennen kaikkea uudet kengät. Varaa enempiin vaatteisiin ei juuri ollut, sillä jostain kumman syystä pikkuperheen varat hupenivat nykyään enimmäkseen sähkö- ja vesilaskuihin. (Kannattaisikohan lopettaa ne iänikuiset kylvyt, hyvä rouva?)



Eräänä päivänä Vellamo tunsi jonkin olevan vialla. Hän ei osannut kuvailla sitä edes huolestuneelle Felixille ja jopa pelkkä mietiskelypenkillä vetelehtiminen väsytti kamalasti. Välillä vatsanpohjassa tuntui outoja liikkeitä, ihan kuin supistuksia. Synnytys taisi olla lähellä, mutta toistaiseksi Vellamo pysyi rauhallisena. Vauva tuskin tulisi vielä, mutta pian pitäisi jo joutua lääkäriin.



Vellamosta alkoi tulla yhä huolimattomampi. Hän onnistui sytyttämään tulipalonkin Felixin ollessa töissä ja koti säilyi todennäköisesti vaurioitta vain palokunnan tehokkuuden takia. Sen kaltaiset shokit eivät todennäköisesti olleet erityisen hyvää hermohoitoa raskaana olevalle naiselle, mutta yhtä kaikki Vellamo jatkoi samanlaista unissakävelyä kuin aiemminkin. Oudot liikkeet vatsanpohjassa eivät myöskään loppuneet ja Felix alkoi pikkuhiljaa olla sitä mieltä, että jokin oli vialla.



Yhtenä yönä Vellamo heräsi raastavaan kipuun. Hän tajusi jonkin vedenomaisen levinneen reisiään pitkin ja totuus iski naisen mieleen välittömästi.
"Voi luoja, se tulee! Felix, herää! Se tulee!"
Sairaalaan menoa Vellamo ei osannut edes ajatella, sillä omaa autoa ei ollut ja hän ei pystynyt kivultaan menemään soittamaan taksia.



Vaimonsa tuskanhuudoista huolimatta Felix jatkoi uniaan yllättävän pitkään. Lopulta hän kuitenkin kompuroi unenpöpperöisenä ylös ja alkoikin välittömästi panikoida. Siinä rytäkässä puhelin onnistui hajoamaan ("En minä voinut tietää, että jos sen repii irti seinästä, se ei kestä!") ja kotisynnyttäminen alkoi vaikuttaa hyvin todennäköiseltä vaihtoehdolta. Oikeastaan Felix panikoi paljon enemmän kuin Vellamo, joka alkoi äitiysvalmennuksen mukaisesti hengittää ja kivusta huolimatta ponnistaa. Aina niin hyödyllinen aviomies vain juoksi ympäri asuntoa kuin päätön kana.



Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen Vellamo seisoi keskellä makuuhuonetta arkivaatteissaan ja sylissään varmasti maailman suloisin pienokainen. Felix tuntui itkevän onnesta jossain taustalla, mutta vaimonsa kysyessä, oliko kaikki hyvin, hän vastasi vain saaneensa roskan silmäänsä. Välittämättä enää miehestään Vellamo suukotti lapsensa nenänpäätä ikionnellisena.



Lapsi oli sukupuoleltaan tyttö ja nimeksi annettiin Minea. Ehdotuksia oli ollut monia; Felix olisi tahtonut nimetä tyttärensä Annukaksi, Sirkuksi, Maija-Perttiinaksi ja Lydia-Angervoksi, mutta Vellamo oli kieltäytynyt ehdotuksista jyrkäsi. Minea (toiselta nimeltään Anniina = Minea Anniina Lavenius) peri äitinsä vihreät silmät sekä tämän vaalean ihon, mutta ruskeat hiukset tulivat selkeästi Felixin puolelta. Mutta mitenköhän elämä tällaisessa perheessä, jossa vanhemmat eivät ole koskaan hoitaneet yhtäkään lasta ja jossa elää vaativa vauva, sujuu?