A/N:
Tajusin, että muualla käyttämäni kamera-asetukset eivät olleet tulleet Laveniusten peliin ja siitä johtui myös huono kuvanlaatu ja -koko. Muokkasin ne ja näin ollen tämä tulee toivottavasti olemaan viimeinen osa, jossa joudutaan kärsimään liian pienistä kuvista. (:
Niin, ja olen myös erittäin pahoillani siitä, että plumpbobit näkyvät osittain joissakin kuvissa.



Oli kulunut muutama viikko siitä, kun Vellamo oli päässyt ensitreffeilleen Felixin kanssa. Mies oli seuraavana yönä tuonut kantaäitimme ovelle kauniin kukkakimpun, jonka mukana oli suloinen runokortti. Vellamo oli ollut myyty ja nyt hän seurusteli Felixin kanssa avoimesti; heidät näki liikuskelemassa yhdessä milloin missäkin.



Töissäkin meni hyvin. Vellamo oli saanut juuri ylennyksen kouluttajaksi ja teki hommia entistä ahkerammin saadakseen enemmän ylennyksiä - ja rahaa. Valitettavasti hänen "talonsa" oli edelleen sama vanha koppero, jossa oli sänky, nojatuoli, kirjapino, jääkaappi, uuni ja vessa. Lattioista, ikkunoista saatika tapeteista ei kannattanut edes puhua.



Vellamon suurin unelma oli osata kaikki kaikesta ja siksi hän kulutti aikansa Felixin ja työn lisäksi opiskeluun. Tällä hetkellä taitoja ei ollut vielä paljon, mutta Vellamo yritti harjoitella mahdollisimman paljon kaikkea. Pian hän havaitsi, että kaiken kokeileminen kerralla ei ollut kannattavaa ja näin ollen keskittyi yhteen taitoon kerrallaan. Ensimmäisenä oli vuorossa ruoanlaitto.



Eräänä päivänä Vellamon puhelin soi. Soittaja oli Felix, joka kuulosti lähes hätääntyneeltä.
"Kulta, haittaako, jos tulen sinne nyt heti?"
"Ei tietenkään. Tule vain, olen kotona."



Pian Felix saapui ovelle. Hermostuneena hän soitti ovikelloa ja perääntyi hiukan; Vellamon kiivas tapa avata ovi oli käynyt ilmi, kun tämä oli läimäyttänyt ovensa suoraan Felixin kasvoille. Mies pureskeli huultaan ja mietti, miten esittää asiansa Vellamolle. Suostuisiko tämä?



Normaaliin tapaansa Vellamo pyysi Felixin sisälle. Tämä hymyili mahdollisimman rennosti ja päätti kysyä heti.
"Rakas, sinähän tiedät vuokraisäntäni?"
"Kyllä, se kamala äijä joka pihtaa aina. Mitä hänestä?" Vellamo kysyi.
"No, kävi eräs.. sattuma. Nimittäin sain.. eh.."
"No?"
"Minä sain häädön."
"Mitä?"
"Niin. Ilman varoitusaikaa - joten jouduin pakkaamaan tavarani heti. Minulla ei myöskään ole paikkaa, jonne majoittua."
"Entäs Väinämö? Hän on paras ystäväsi!" Vellamo älähti. Hän oli tavannut Väinämön pari kertaa, ja vaikkei nainen pitänytkään miehestä, oli tämä silti Felixin paras ystävä.
"Väinämö asuu ahtaassa yksiössä ja lisäksi hänellä ramppaa tyttöystäviä jatkuvasti.. En kehtaa mennä sinne. Joten ajattelin.."
"Ajattelit mitä?"
"Että voisin muuttaa kanssasi yhteen. Älä katso minua noin! Minulla on rahaa, voisimme jakaa ne ja rakentaa talon."
Vellamo ei miettinyt vastaustaan kauaa.



Felix toi talouteen 10 445 simoleonia eli erittäin kiitettävän summan. Niillä rahoilla pariskunnalle rakennettiin mukava pieni talo ja elämä asettui pian uomiinsa. Kumpikaan ei ollut koskaan aiemmin asunut kenenkään kanssa yhdessä, mutta yhteiselo sujui silti sangen mutkikkaasti. Vellamoa tosin ärsytti silloin tällöin se, että Felix saattoi pistää mustat kalsarinsa silloin tällöin valkopyykin joukkoon ja jättää sukat lahkeisiinsa, mutta muuten kaikki meni hyvin.



Vaikka Vellamo oli itse asiassa nykyään parempi kokki kuin Felix, laittoi jälkimmäinen yleensä ruoan. Ei se erityisemmin kumpaakaan haitannut, mutta silloin tällöin Vellamon olisi tehnyt mieli kokeilla oppimiaan reseptejä. Kotityöt jakaantuivat muutenkin tasaisesti; Vellamo siivosi työnsä lomassa, kun taas Felix kokkasi ja hoiti raha-asiat.



Entäs itse parisuhde? Oli hassua, kuinka vasta kuukauden tai pari toisensa tuntenutta ihmistä asuivat yhdessä ja rakastivat toisiaan. Sänkyyn asti Felixin ja Vellamon tie ei ollut vielä johtanut muussa kuin nukkumismielessä, vaikka olohuoneen sohvalla olikin tullut muhinoitua intohimoisesti muutamaan kertaan. Vellamo oli neitsyt ja osittain jopa pelkäsi seksiä, sillä Felixillä oli hänen tietojensa mukaan ollut aiemmin paljon naisystäviä.



Kas vain! Felixin kimppakyytiauto oli kieltämättä hienompi kuin Vellamon armeija-auton rotisko, joka ei pärjäisi erityisen hyvin autojen komeuskilpailussa. Omaan autoon ei ollut vielä varaa, mutta Vellamo oli kyllä huomannut, että Felix oli alkanut selailla autolehtiä unelmoiva kiilto silmissään. Miehet.



Yhtenä iltapäivänä Felix tuli kotiin tuohtuneena. Hän oli kyllä tottunut kommentteihin ulkonäöstään, mutta täysin muotitiedottoman kaverin huomautus kulahtaneesta ja vanhanaikaisesta hiustyylistä oli viimeinen pisara. Felix leikkautti hiuksensa ja oli henkilökohtaisesti tyytyväinen tulokseen. Ei hän erityisen komeammaksi tullut, mutta hiukset saisivat työkaverit varmasti vihreiksi kateudesta.



Vain pari päivää myöhemmin, kun Felix taas kerran tuli töistä, Vellamo oli valmiina. Nainen kosi Felixiä olohuoneen sohvan vieressä sangen epäromanttisessa tilanteessa, mutta myöntävä vastaus tuli silti. Kihlaus oli oikeastaan odotettavissa, Vellamo saatika Felix eivät vain olleet jaksaneet edistää sitä kiireiltään.



Välittömästi kihlauksen jälkeen Felix nosti Vellamon syliinsä ja kantoi tämän mukanaan makuuhuoneeseen. Siellä mies päättäväisesti kellisti tulevan vaimonsa sängylle; hän ei jaksaisi enää odottaa ja pihdata.



Jos joku ei vielä ymmärtänyt, niin tähän se johti.



Ensimmäinen kerta.. no, se ei jäänyt ensimmäiseksi. Muuten elämä jatkui normaalisti, ja toistensa lisäksi Vellamo ja Felix keskittyivät ahkerasti töihinsä. Viikot vierähtivät eteenpäin rauhallisesti ja lähes huomaamatta.



Pikkuhiljaa Vellamo alkoi tuntea vatsanväännön tunnetta. Silloin tällöin hän kävi myös oksentamassa ja aamupahoinvointi lisääntyi kovasti. Todennäköisesti syy oli taas kerran jossakin Felixin keitoksessa, joka oli lievästi sanoen epäonnistunut, mutta silti jossakin Vellamon mielen perällä kavalsi lähes pelokas epäilys..



Myös Felix huomasi, että Vellamolla oli ongelmia.
"Onko kaikki hyvin, kulta?" hän kysyi eräänä iltana.
"Kaikki hyvin. Pientä vatsatautia vain."



Pikkuhiljaa Vellamon epäilys kasvoi ja lopulta hän uskaltautui tekemään raskaustestin. Tulos oli positiivinen ja ensijärkytyksensä jälkeen Vellamo alkoi pohtia, miten voisi kertoa asiasta Felixille. "Sopiva" hetki ilmestyi naisen mielestä kesken kaiken shakkia pelatessa.
"Felix.."
"Mmmh, no?"
"Minä.. taidan olla raskaana."



Felix kiskoi Vellamon vauhdilla shakkipöydän äärestä ja riita syttyi liekkeihin.
"Sinä mitä?!" Felix karjui.
"Älä järjestä kohtausta, idiootti!" Vellamo vastusti - huutaen itsekin. Ristiriitainen henkilö.
"Minä en halua lasta!"
"Pakko haluta!"
"Joko sinä teet abortin tai minä lähden, lumppu! Luulin että käytät ehkäisyä!"