Seuraavana aamuna Vellamo heräsi tavallistakin väsyneempänä. Silmät pysyivät hädin tuskin auki ja jalat tuntuivat pettävän minä hetkenä hyvänsä. Luojan kiitos tänään(kin) oli vapaapäivä ja Vellamo saattoi lökötellä koko päivän ilman huolen häivää. Kello oli jo puoli seitsemän, mutta siltikin ulkona vallitsi pimeys eikä ikkunaton, bunkkerimainen talonkuvatus parantanut asiaa. Lattioitakaan Vellamolla ei ollut, vaan kaikki hänen jalkojensa alla oli ruohoa.



Myöhemmin aamulla (joskus yhdeksän aikoihin) Vellamo ryhdistäytyi. Hän oli päättänyt vakaasti pitäytyä poissa kaupungista (paitsi jos kyseessä oli pelkkä reissu) ja perustaa oman perheen maalla. Temperamenttinen ja määrätietoinen nuori nainen ei heilahtanut päätöksestään helposti, joten oli aika kokeilla miehen etsintää uudelleen; Vellamo oli varma, että Se Oikea odotti jossakin. Ei, hänellä oli jonkinlainen kutina siitä. Kuin tänään olisi se päivä, joka muuttaisi kaiken. Niinpä tämä kaupunkilaisneito soitti itselleen taksin, joka veisi hänen oikealle kaupungille, kauas maalta - kohteena toimi tarkkaan ottaen Rollon piilopaikka.



Vellamo rentoutui heti, kun taksin ikkunoista näkyi tuttua kaupunkialuetta. Pian hänet pysäytettiin Rollon piilopaikan eteen ja Vellamo lähes työnnettiin ulos. Ilmeisesti myöskään taksikuski ei ollut Se Oikea, kyseessä oli nimittäin äärimmäisen ruma ja kivikasvoinen mies.



Tällainen vastaanotto Vellamoa odotti Rollon piilopaikassa. Tarkkaan ottaen se ei edes odottanut häntä, mutta tällaisen naisen kuitenkin löysin sieltä. Ilmehtimisessä tuo eukko oli ainakin lahjakas, mutta poseeraaminen taisi mennä hiukan liian pitkälle. No, niin kauan kuin ravintola tuottaa voittoa, sallin tehdä mitä tahansa.



Vellamo ei ollut kiinnostunut ruoasta vaan meni biljardipöydän ääreen. Hän lähes odotti, että unelmien prinssi saapuisi sinne itsestään. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan Vellamo joutui aikansa kuluksi pelaamaan biljardia yksin. Asiaahan ei auttanut se, että stadilaisuudestaan huolimatta kantaäitimme ei ollut erityisen lahjakas pelaaja. Oikeastaan hän ei täysin edes tiennyt, miten biljardia pelattiin.



Vellamo sai pian seuraa kahdesta miesväen edustajasta, joista toinen näkyykin kuvassa. Ja kukas se on? Martti Rullausringiltä tietysti! Tällä kertaa charmi ei purenut Vellamoon, joka oli harvinaisen huono häviäjä ja buuasi parhaillaan toiselle miespelaajalle jonka nimeä en muista. Tämä oli mennyt välittömästi pelissä niskan päälle ja Vellamo oli kiukuissaan.



Biljardipelin käydessä liian ärsyttäväksi Vellamo poistui takaisin ravintolan puolelle ja äkkäsi sieltä välittömästi tämän nuoren herran. Kyseessä on Felix Leivo, siis tuleva Felix Lavenius. Vellamo tunsi alusta alkaen vetoa tähän tummaan, komeaan nuorukaiseen ja aloitti juttelun heti. Felix oli selkeästi hämmentynyt yllättävästä huomiosta, mutta osallistui silti keskusteluun huomatessaan juttuseuransa olevan siitä paremmasta päästä. Felix ja Vellamo jäivät keskustelemaan paikoilleen sangen pitkäksi aikaa milloin mistäkin ja suoraan sanottuna aiheuttivat ympärille pahan ruuhkan.



Vellamo oli luonteeltaan äkkipikainen ja se tuli esille myös tässä. Heti tilaisuuden koittaessa hän alkoi hurmata Felixiä lirkuttelemalle tälle ties mitä soopaa (ja vähemmän soopaa). Vaikka Vellamo oli aina ollut sangen huono miesten kanssa, hänen flirttinsä tuntui purevan Felixiin.



Pian Vellamon avoin flirttailu ja ihailu sai Felixin hetkellisesti rehvakkaaksi. Kaupunkilaistyttömme katsoi ihmeissään, kuinka mies rehvasteli hänelle kertomalla edellisviikkoisesta, tapaamastaan miehestä.
"Sitä tälliä se äijä ei tule unohtamaan ikinä!" Felix uhkasi. No, ainakin Vellamolla olisi tulevaisuudessa urhea mies.



Kun flirttailu lopulta kyllästytti Vellamon itsensä, hän otti taas hiukan kaverillisempaa linjaa. Nainen veti Felixin sivummalle ja loi tähän armottoman kutitushyökkäyksen. Ei se ainakaan pahaa tehnyt, sillä Felix vaikutti tämän jälkeen erittäin iloiselta. Tapansa kullakin, tiedättehän - ja myös mieltymyksensä kullakin.



Vaikka Vellamo tiesi sen kolmenkymmenen minuutin perusteella löytäneensä unelmiensa miehen (siis minä tiesin ja V totteli), hän tahtoi tietää myös pari asiaa. Fiksusti Vellamo kyseli Felixin statuksesta; mieltymyksistä, inhokeista, horoskoopista, ammatista ja tietysti rahatilanteesta. Kävi ilmi, että Felix on kaikin puolin oikein hyvä aviomiesehdokas; rahaa löytyy keskitason verran, ammattina on kirurgi, taitoja löytyy todella paljon, horoskooppi on kaksoset, mieltymyksenä toimivat ainakin meikit ja inhokki on uimapuvut. Täydellistä!



Kun Vellamo oli saanut tietää, millainen voittopotti Felix oli, hän tehosti flirttailuaan ja kehumistaan kahta kovemmin. Ilmeisesti hän oli paljon isompi miehennielijä kuin oli tiennytkään, sillä kaikki upposi Felixiin kuin häkä ja ystävyys syveni koko ajan.



Felixin piti yllättäen mennä ja Vellamo jäi taas yksikseen. Hän meni vessaan juomaan jotakin (pelkästä vedestähän ei muuten maksettaisi!) ja pohti, miten saisi Felixiin uudestaan yhteyttä. Eihän Vellamolla edes ollut miehen kännykkänumeroa!



Pihalle mennessään Vellamo huomasi lammen ja sai loistoidean. Vaikka oli epätodennäköistä, että koristelammesta löytyisi mitään, alkoi nuori nainen kalastaa siinä. Hän ei ollut koskaan tehnyt sitä aiemmin, mutta tulos oli silti..



.. tämä. Jättiahven ensimmäisellä kalastuskerralla koskaan! Minulle ei ole koskaan käynyt noin, mutta sitä parempi. Vellamo päätti myydä kalan kotona, koska hänen ruoanlaittotaidoillaan sen kokkaamisesta ei tulisi kaksista tulosta.



Vellamo soitti taksin hakemaan itsensä kotiin ja sitä odotellessa nainen paljasti itsestään myös perfektionistin puolensa. Keskellä kirkasta päivää hän alkoi haravoida Rollon piilopaikan pihaa!



Kotiin päästessään Vellamo päätti levätä loppupäivän. Hän oli vihdoin löytänyt etsimänsä ja nyt pitäisi enää odottaa, kuuluisiko tästä mitään. Jos ei, Vellamo etsisi uuden ehdokkaan - vaikka se tuntuikin väärältä hänen sisimmässään. Jotenkin oli vaikea kuvitella Felixin tilalle joku muu. Miten hupsua, hehän olivat tunteneet vasta pari tuntia!



Myöhemmin päivällä Vellamon puhelin soi. Se oli Felix.
"F-Felix! Mistä sinä tiesit minun puhelinnumeroni?" Vellamo änkytti häkeltyneenä mutta ilahtuneena.
"Katsoin puhelinluettelosta", Felix vastasi ykskantaan. "Mutta hei, haluaisitko tulla treffeille kanssani? Tai siis.. ymmärrän jos sinua ei kiinnosta tai et ehdi, mutta tähän vuodenaikaan Rakkauden viemää-sokkelossa on aika nättiä.."
"Juu, tietysti minä tulen.. Mihin aikaan?"
"Puolen tunnin sisällä?"



Pian Vellamo löysi itsensä Rakkauden viemää-sokkelosta Felixin kanssa. Tunteet lämpenivät paljon odotettua nopeammin ja pian kaksikko oli keskellä labyrinttia toisiinsa kietoutuneena. Ilta oli jo pimennyt, mutta se ei haitannut tunnelmaa.



Vain parin minuutin kuluttua Vellamo ja Felix vaihtoivat ensisuudelmansa. Siitä, kumpi sen aloitti ja miten se meni, ei puhuttu. Treffien aika kului, mutta se ei haitannut kaksikkoa, joka oli keskittynyt täysin toisiinsa.



Myöhemmin Vellamo hyppäsi Felixin kaulaan silkasta onnesta. Mies oli erittäin hämmentynyt, mutta piti kuitenkin uusinta valloitustaan sylissään. (Kävi muuten ilmi, että Felixillä on mammonatavoite. Voi ei.)
Kun Vellamo lopulta päästi irti, hän hymyili sydämet sulattavan suloisesti.



Kellonajan takia treffit jäivät sangen lyhyiksi ja Vellamo joutui soittamaan taksin hakemaan itsensä. Odotellessa Felix istui hänen viereensä.
"Pian sataa", Vellamo totesi hiukan apeasti.
"Totta. Toivottavasti ehdit kotiisi ennen sitä."
"Niin.."
"Kuule Vellamo, minusta sinä olet todella mukava.. Haluaisin tavata uudestaan. Tässä on puhelinnumeroni."

Sinä iltana Vellamon oli vaikea saada unta.